26.4.2016

Onko oikeutettua marista?

Eräs, erään naisen tuttava on menehtynyt vakavaan sairauteen. Tämä tuttava oli tuttu eräälle naiselle, jokunen vuosi sitten olleen yhden kurssin kautta. Tämä tuttu ja eräs nainen olivat Facebook-kavereita. Tuttu oli hyvä tyyppi, kirjoitti asiallisia ja mieleenpainuvia päivityksiä. Hän oli erittäin positiivinen henkilö. Jotenkin tutun menehtyminen tuli yllätyksenä, vaikkakin tiedossa oli, että hän oli vakavasti sairas. Tämä vihulainen vakava sairaus on vienyt monta erään naisen tuttua. Ja joka kerta, kun eräs nainen kuulee, että joku hänen tuttavistaan tai läheisistään on menehtynyt, hän miettii juuri sillä hetkellä omaa käyttäytymistään sekä omaa asennettaan. Jotenkin eräs nainen tuppaa usein marisemaan tai valittamaan mitä pienemmistäkin asioista. Huonosta säästä, junien myöhästymisistä, itsekeskeisistä ihmisistä jne. Onko lähes jokapäiväinen mariseminen oikeutettua, eräs nainen miettii. Tottakai, marista saa! Se on oikeutettua silloin tällöin, mutta ei joka päivä! Jokapäiväinen mariseminen ja valittaminen syö ihmistä sekä ihmisen mieltä. Eikä se varmaankaan erään naisen läheisistäkään tunnu kivalle kuunnella aina hänen valitustaan. Tämä päivä on hyvä päivä kirkastaa mieleen se, että eräällä naisella on aihetta olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Koska kaikesta huolimatta hänellä on asiat melko hyvin! 

25.4.2016

Matkalla jonnekin!

Eräs nainen on matkalla jonnekin, ilman määränpäätä, ilman ajatuksen hiventä. Matka onnistuu ilman ajatustakin. Kotikaupungissaan hän hyppää junaan. Juna vie hänet jonnekin. Hän ei tunnista kaupunkia. Poistuessaan junasta eräs nainen vain kulkee eteenpäin, kaupungin hälinässä ilman kasvoja. Hän hukkuu ihmismassaan. Eräs nainen kulkee samaa tahtia, kuin muut ihmiset. Yrittää pysyä jonossa mukana. Kukaan ei tunnista häntä. Kukaan ei katso häntä. Kukaan ei kiinnitä häneen mitään huomiota ja siitä eräs nainen on erittäin iloinen. Hän voi olla oma itsensä. Tai ihan vaan, tuntematon eräs nainen. Kukaan ei tiedä mihin hän on menossa. Se ei edes kiinnosta ketään. Eikä kukaan kysy, että ”minne olet matkalla”. Eräs nainen hymyilee itsekseen. Hetken aikaa kuljettuaan, eräälle naiselle selviää tämän matkansa määränpää. Mutta se mikä se on, se on salaisuus!

19.4.2016

Muutoksen tiellä!

Eräs nainen on muutoksen tiellä ammattinsa näkökulmasta. Edessä on isoja muutoksia, joilla on suuria vaikutuksia, niin hänen työhönsä, kuin monen työkaverinkin työhän. Se on aina ollut tiedossa, että muutoksia tulee, niin pieniä kuin isoja. Mutta jokaisessa muutoksessa on omat vaikutuksensa, niin moneen asiaan. Onko muutos aina tarpeen? Onko muutoksen lopputulos mietitty loppuun asti? Onko kaikki näkökannat otettu huomioon? Muistetaanko kuunnella muutokseen osallistujia? Ja muistetaanko huomioida muutoksessa tarvittava tuki? Kuka sitä antaa ja miten? Tarvitaanko tätä todella muutosta? Eikö nykytilanne voisi säilyä? Nähtävästi ei. Tänään eräälle naiselle kirkastui, nyt edessä olevan muutoksen todellisuus. Jotenkin tämä tuleva muutos pelottaa, tuottaa pahaa oloa sekä pahaa mieltä. Eräs nainen haluaisi heittää hanskat tiskiin, sulkea korvat sekä silmät. Hän haluaisi, että kaikki voisi olla kuten ennen. Mutta näin se ei vain tule olemaan. Muutos on osa tämän ajan elämää ja se tulee hyväksyä!

18.4.2016

Merkittävyyden lanka!

Joskus on sellaisia tilanteita, että ei ole mitään sanottavaa. Eikä ole mitään kirjoitettavaa. Eikä ole mitään, mitä eräs nainen voisi kommentoida. Tällä hetkellä hän ei tiedä mistä kirjoittaisi. Hänen päänsä on aivan tyhjä. Tai on siellä paljonkin ajatuksia, mutta osa niistä ovat sellaisia, joita ei voi julkistaa. Julkistaa ilman, että joku saattaisi pahoittaa mielensä. Eräällä naisella on kuitenkin kova halu jatkaa kirjoittamista sekä bloginsa ylläpitämistä. Mutta tällä hetkellä kirjoittaminen tuntuu jotenkin vaikealta. On vaikea tuottaa sanoja, ymmärrettävää tekstiä niin, että se olisi helppolukuista. Siis tekstin tuottaminen on todella kateissa. On hetkiä, kun eräs nainen aloittaa kirjoittamisen, mutta ”juttu” ei sittenkään tunnu hyvälle. Tai siinä ei ole sanomaa. Tai se ei ole merkittävä. Ei hänelle, eikä varmaankaan muille lukijoille. Eräs nainen haluaisi, että jutuilla olisi jonkinlainen merkitys, edes ainakin hänelle itselle. Toivottavasti tämä kirjoittamisen tuska on ohimenevää. Toivottavasti eräs nainen löytää vielä sen kirjoittamisen innon, ilon sekä merkittävyyden. Toivottavasti!