31.7.2016

Himon vallassa!

Mitä tehdä, kun kaupassa käydessä lähes aina tekee mieli ostaa jotain herkkuja? Suklaata, karkkia, keksiä ja pullaa ja mitä kaikkea vielä. Pitäisikö erään naisen laittaa mustat silmälaput silmille, kun hän menee kauppaan? Vai pitäisikö hänen vain ns. sulkea silmänsä kävellessä karkki- ja leivonnaishyllyjen ohi? Vaikeita kysymyksiä, joihin on vaikea vastata. Erään naisen tulee vain jotenkin itse ratkaista tämä asia. Kukaan ei voi tehdä sitä hänen puolestaan. Kuitenkin hän voi saada tukea ystäviltään ja kannustusta päätökseen. Mutta viimekädessä, se on hänestä kiinni, että ostaako hän niitä herkkuja vai ei. Erään naisen vaan tulisi kovettaa itsensä, eikä antaa sille makeanhimolle valtaa. Seistä karkkihyllyn vieressä ja siedättää itsensä. Mutta hyvähän se on tässä sanoa, että kyllä hän siihen pystyy. Ja helppoahan se on luvata itsellensä, että ”kun tällä kertaa menen kauppaan, niin en osta mitään hyvää”. Joopa joo! Mutta miksi se on sitten niin helppoa ottaa karkkihyllystä joku suklaapatukka, tuntematta sen kummempaa huonoa omaatuntoa. Mutta kuitenkin syötyään sen hetken päästä, saattaa iskeä se morkkis tai pahamieli. Onneksi näitä kertoja on hyvin vähän. Ja toiseksi on ollut usein niitä onnistumisen hetkiä, kun hän herkkujen sijaan on ostanut hedelmiä. Ja syönyt niitä makeanhimoonsa. Ehkä seuraavalla kerralla hänen tulee ostaa kilo porkkanoita ja puputtaa niitä. Porkkanathan olisi melko terveellinen ja SE paras vaihtoehto, vai mitä? 

29.7.2016

Energisyyden voimaa!

Energiapiikki iski erääseen naiseen. Siivousinnon jälkeen hän on jatkanut kotitöitä pyykinpesun parissa. Muutama peitto tuli pestyä, siinä liinavaatteiden ohessa. Kotitreeninkin hän ehti vielä tehdä saman päivän aikana. No se ei vie kuin 25 minuuttia erään naisen ajasta. Siihen luulisi löytyvän aina aikaa. Niin lomalla, kuin arkenakin! Mistähän tämä energiapiikki on tullut? Eräs nainen on viime päivinä ollut yllättävän energinen. Eikä häntä ole edes väsyttänyt, kuten yleensä. Nukkumaan menokin on ollut melko myöhäinen ja aamulla hän on nauttinut unestaan melko pitkään. Tämä on poikkeuksellista eräälle naiselle, että hän valvoo myöhään. Ehkä loma on tehnyt tehtävänsä, sitten kuitenkin! Ehkä kaikesta huolimatta eräs nainen on saanut ladattua akkuaan, kerättyä voimia tulevaan syksyyn sekä pystynyt jättämään työasiat työpaikalle. Jospa tämä energinen olo johtuukin juuri noista asioista? Jotenkin energisyys leijailee hänen kotonaan ja se tuottaa myös positiivisia ajatuksia. Hassua, eräs nainen hymähtää. Hän todella tykkää tästä olotilasta! Toivottavasti tämä energisyys ei ole vain ohimenevä ilmiö! Vaan olisi sellainen pysyvä ilmiö! Sekä myös sellainen voimaa antava ilmiö! Koska voimaa, eräs nainen nyt tarvitsee!

28.7.2016

Kun siivousinto iskee!

Silloin, kun se siivousinto iskee, niin silloin pitää siivota. Näin teki myös eräs nainen. Hänelle iski pitkästä aikaa into siivota vaatehuone. Vaatehuonehan on tunnetusti se paikka, mihin tungetaan kaikki ylimääräiset tavarat pois näkyvistä! Muutama tunti siinä meni, kun kaikki tavarat, vaatteet sekä kengät oli käyty läpi. Osa niistä oli suoraan roskiin meneviä. Osa menee myyntiin. Osa menee kierrätykseen. Eräälle naiselle on vain tärkeätä päästä eroon kaikesta turhasta. Sekä kaikesta ei enää päälle mahtuvista vaatteista. Mitä niitä turhaan säilyttämään? Tuskinpa enää tulee sitä päivää, kun hän kenties mahtuisi niihin. Miten sitä nainen aina ajattelee, että sitten kun tulee se päivä, että olen taas samoissa mitoissa kuin ennenkin? No just joo, ajattelee eräskin nainen! Se päivä oli ja meni! Nyt ollaan tämän kokoisena. Mutta myös vaatteiden tarve ja niiden käyttäminen on muuttunut, eräällä naisella. Tällä hetkellä hän tykkää käyttää rentoja ja urheilullisia vaatteita. Sellainen bisnespukeutuminen ei nyt tällä hetkellä ole erään naisen juttu.
Mutta palataanpa takaisin tuohon siivousintoon. Että se tuntuikin hyvälle, kun eräs nainen sai tilaa vaatehuoneeseen. Hänelle tuli sellainen puhdas olo. Ja on se vaan niin hienoa saada jotain järkevää aikaiseksi, näin lomalla ollessaan. Vaatehuone on enää vain loppusilausta vaille! Ja eräs nainen on taas kerran tyytyväinen itseensä! 

27.7.2016

Elämyksiä ystävien kanssa!

Erään naisen loma lähenee loppua. Vielä on reilu viikko tätä nautintoa jäljellä, kunnes arki ja kello kuuden herätykset ovat edessä. Tällä viikolla eräällä naisella on ollut muutakin tekemistä, kuin vain istua kotisohvalla kutimet kädessä. Maanantaina hän vietti aikaa Pohjois-Suomesta tulleiden ystävien kanssa lähikaupungin ostoskeskuksessa. Sieltä onneksi selvittiin halvalla. Eräs nainen teki vain muutaman pienen ostoksen. Tiistaina oli uusi reissu samojen ystävien kanssa pääkaupunkiseudulle isoon tavarataloon. Sieltä tarttui muutama niin tarpeellinen tuote erään naisen mukaan. Ja tämä tavaratalohan tunnetaan niin monista hyödyllisistä tuotteistaan. Jo ennen lähtöä eräs nainen ja ystävät olivat päättäneet, että tulevat kotiin ns. pieniä teitä, koska autossa ei ollut ilmastointia, niin heillä olisi mahdollisuus pitää ikkunoita auki, erään naisen ajaessa. Erään naisen, naisystävä ehdotti, että mitäs jo kävisimme tällä samalla reissulla Ainolassa. No tämähän sopi eräälle naiselle, koska hän ei ollut koskaan ennen käynyt siellä. Ainola yllätti hänet. Sen erään naisen on pakko myöntää. Saman päivän illalla hän kävi katsomassa erään toisen ystävän kanssa kotikaupunkinsa perinteisen kesärevyyn paikallisen pubin terassilla. Revyy oli hyvä, hän sai jopa nauraa. Ja nauruhan pidentää ikää!
Tänään keskiviikkona oli vuorossa kotikaupungin lasimuseo. Sinnekin eräs nainen meni pohjoisen ystävän kutsusta. Vaikka eräs nainen on asunut tässä kyseissä kaupungissa jo lähes 26 vuotta, niin tänään oli ensimmäinen kerta, kun hän siellä kävi. Lasimuseo oli täynnä upeata lasitaidetta. Ja taas eräs nainen oli yllättynyt ja hurmioissaan. Mutta hiukan harmissaan siitä, ettei ollut aikaisemmin käynyt siellä. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hän voisi sanoa itsellensä. Näinä muutamana päivänä eräs nainen on kokenut erilaisia kulttuurielämyksiä, kiitos rakkaiden ystävien. Ilman heitä hän olisi vain jäänyt tähän kotisohvalle omine ajatuksineen sekä puuduttanut takapuoltaan!

22.7.2016

Vain puhelinsoiton päässä!

Postimies toi eilen eräälle naiselle mieluisan yllätyksen. Eräs nainen sai postikortin yhdeltä ystävältään. Tämä ystävä ei asu samassa kaupungissa, kuin hän. Eräs nainen ja tämä ystävä ovat olleet koulukavereita joskus ammattikouluaikoina. He opiskelivat silloin samaa alaa. Koulun loputtua he eivät olleet enää kovin paljon yhteyksissä. Kummallakin oli omat elämänsä, työpaikkansa ja omat uudet ystävät. Mutta viimeisten kuuden tai seitsemän vuoden aikana, he ovat siis pitäneet yhteyttä. Soitelleet sekä tavanneet kahvin ja teen merkeissä, aina silloin tällöin. He jakavat niin ilot kuin surutkin. He ovat tukeneet toisiansa elämän koukeroissa. Tästä ystävästä on taas kerran tullut tärkeä henkilö eräälle naiselle. Tämä tärkeä ystävä muistaa erästä naista aika usein postikortilla, jossa hän kiittää erästä naista ystävyydestään. Tällä lauseella on iso merkitys eräälle naiselle, se lämmittää hänen sydäntään ja hän tietää, että heidän ystävyydellään on jokin merkitys. Ehkä erään naisen pitäisi pyytää ystävän osoitetta ja muistaa häntä edes kerran postikortilla. Samanlailla kuin ystävä muistaa erästä naista! Mutta olisiko se liian läpinäkyvää? Sellaista mielistelyä, tehdä samanlaisesti kuin ystävä on tehnyt. Eräs nainen uskoo tietävänsä, että tämä ystävä tietää ilman postikorttiakin, että miten tärkeä hän on eräälle naiselle. Ja eräs nainen tietää, että hänen ystävänsä tietää, että eräs nainen on vain puhelinsoiton päässä. Jos ystävän mieltä painaa jokin asia, niin eräällä naisella on aina aikaa hänelle. Ihan ilman sitä postikorttiakin! 

21.7.2016

Sillain perinteisesti!

Tällä viikolla eräs nainen teki päivä reissun Tallinnaan yhden ystävänsä kanssa. Helsingistä on niin helppo lähteä laivalla. Matkaan ei mene kuin muutama tunti. Ja näytti siltä, että reissusta tulisi hyvä, kun sääkin oli näiden kahden naisen puolella. He päättivät olla koko menomatkan ajan kannella, nauttimassa kauniista säästä. Mikä siellä oli istuessa, nauttimassa kylmää kesäjuomaa. Seuraamassa mitä muut ihmiset puuhailivat. Eräällä naisella ja hänen ystävällään riitti myös juteltavaa.  Menomatka meni joutuisasti. Tallinnaan päästyään he ottivat taksin ja suuntaisivat jo ennalta päätettyyn ruokapaikkaan. Matka sinne ei kestänyt kovin kauan, eikä taksimaksukaan ollut kovin kallis. Eräs nainen muistelee, että se olisi ollut noin viisi euroa. Ruokapaikka näytti kivalle ja sään suosiessa, he päättivät nauttia ruokansa ulkona. Alkuruoat he jättivät väliin. Pääruoaksi eräs nainen valitsi lohta, hänen ystävänsä taasen pihvin. Hetken aikaa meni ennen kuin annokset olivat valmiina. Mutta ne olivat odotuksen arvoiset. Ruoka oli todella maittavaa. Jälkiruokaakin teki heidän mieli. Eräs nainen päätyi porkkanakakkuun ja ystävä otti juustokakkua. Kummatkin kakut kruunasivat täydellisen ruokailuhetken. Sekä eräs nainen, että hänen ystävänsä olivat enemmän kuin tyytyväisiä. Ruokailun jälkeen olikin jo aika palata satamaan.
Mutta kappas vaan, naiset olivat hieman eksyksissä. No apua pyytämällä, he saivat taksin, joka vei heidät satamaan. Jonne he saapuivat juuri sopivasti ennen laivan lähtöä takaisin Helsinkiin. Aurinko paistoi edelleen, joten he päättivät vielä paluumatkankin olla laivan kannella. Paluumatka meni nopeasti. Mutta niinhän se aina menee, kun on hyvää seuraa. Laivan saapuessa satamaan, eräs nainen saattoi ystävänsä taksille ja itse hän kipitti rautatieasemalle junalle. Junassa istuessaan, eräällä naisella oli hyvä mieli. Hyvä mieli siitä, että matka sekä päivä olivat onnistuneet. Ja siinä hän mietti, että ”eiköhän me tehdä samanlainen reissu myös ensi vuonnakin ja sillain perinteisesti?!” 

15.7.2016

Loma, eikä kesäloma!


Eräällä naisella on kesäloma, mistä on jo kaksi viikkoa mennyt. Vielä olisi kolme viikkoa jäljellä. Ja se on hienoa se! Pakko myöntää. Tälle lomalle oli vaan niin paljon odotuksia. Mutta kuinkas kävikään. Jo ennalta tehdyt suunnitelmat muuttuivat. Tämä kesäloma, ei tunnu kesälomalle. Ehkä tästä kesälomasta tulisi käyttää vain sanaa LOMA. Eräs nainen kyllä haluaisi puhua kesälomasta. Mutta tämä kesä ei tunnu kesälle. Kesä on ollut todella sateinen. Lähes joka päivä on satanut vettä. Hyvä, jos edes jonain päivänä on edes lämmintä ollut, siis riittävän lämmintä eräälle naiselle. Eräs nainen tykkää enemmän helteisestä säästä, kuin liian kylmästä. Hänhän on tunnetusti kesäihminen. Yleensä hän kesälomallaan nauttii auringosta kotikaupunkinsa maauimalassa. Ottaa kaiken irti kesästä. Auringossa makaaminen on ollut erään naisen tapa ladata akkuja, kerätä voimia tulevaan syksyyn sekä saada hieman rusketusta. Aurinkoisina kesinä hän tuntee elävänsä ja hän on energinen. Tämä sateinen kesä on kuin myrkkyä eräälle naiselle. Nyt ei vaan mikään tunnu kivalle. Välillä on tylsä fiiliskin. Onneksi ystävistä saa "apua" tylsyyteen. Heidän puhelinsoittonsa, seuransa kahvilla tai viesti silloin tällöin piristää. Mutta, jos eräs nainen olisi ollut ennalta viisas ja jonkinlainen ennustajaeukko, niin kenties tällä hetkellä hän nauttisi auringosta jossain lämpimässä maassa. Eikä istuisi tylsistyneenä tässä sohvalla. Ja toivottavasti ensi kesänä, loma on se oikea kesäloma, eikä vaan pelkkä loma!

12.7.2016

Nautintoja!

Tänään eräs nainen hyppäsi kotikaupungissaan junaan. Juna vie hänet Lahteen. Eräällä naisella oli ajatus käydä jossain kahvilla. Niin, todellakin kahvilla! Tämä kotona kökkiminen sai nyt riittää! Lähtiessään kotikaupungissa satoi, joten hän laittoi pitkät housut jalkaan. Ja kuinka ahdistavalta ne tuntuivatkaan. Mutta niillä oli nyt mentävä. Lahteen saapuessaan taivas näytti melko selkeälle ja edelleen ne pitkät housut ahdistivat. Eräs nainen poikkesi Sokokselle. Nythän on Ale-aika. Mutta tällä kertaa sieltä ei lähtenyt mitään kivaa mukaan. Triossa oli myös käytävä, ainakin edes kahvilla. Siellähän on kiva kahvila CiaoCaffe. Ainakin Helsingissä sieltä saa hyvää lattea. No ei tämä Lahdenkaan paikka pettänyt. 
Kahvit juotuaan eräs nainen suuntasi Lahden satamaan. Satama-alueella näytti olevan takakonttikirppis-tapahtuma. Useita autoja, joilla oli takaluukut avoimena. Kiva idea, ajatteli eräs nainen! Siellä hän nautti satama-alueen ilmapiiristä. Istui eräällä terassilla nauttimassa lomajuomaa. Hän on aina pitänyt Lahden satama-alueesta, kaikkine laivaravintoloineen sekä siitä kivanlaisesta ihmishälinäistä. Siellä on sellainen jonkinlainen kansainvälinen tunnelma. Siis ihan toista, kuin erään naisen kotikaupungissa. Muutama sadekuurokin yllätti erään naisen, mutta ne eivät pilanneet tätä kesätunnelmaa. Ja sitä fiilistä, mikä hänellä oli. Vaikka hän oli yksin, niin hän ei ollut yksin. Hän oli kuin kuka tahansa lahtelainen, joka nautti kesälomastaan!

11.7.2016

Sittenkin!


Eräs nainen kävelee kotikaupunkinsa katuja. Hänen kävelynsä on matelua. Hän kuluttaa aikaa. Kävelee sitä samaa reittiä, mitä hän usein kävelee mennessänsä postiin. Katselee kauppojen ikkunoita. Saisiko ne houkuteltua erään naisen sisälle, tekemään ostoksia. Mutta mikään ei houkuta, ei tänään. Kävellessään hän toivoo, että aika menisi eteenpäin. ”Äsh, miten tämäkin päivä tuntuu niin samanlaiselta kuin kaikki muutkin päivät”, hän ajattelee. Eikö tämäkään päivä tuo mitään uutta? Hän törmää tuttuihin kasvoihin. Samat heput seisovat siinä samassa kadunkulmassa, kuten niin usein. Jostain syystä eräs nainen tunsi olonsa vaivautuneeksi, siinä kävellessään. Ajatteleekohan joku hänestä samoin, että ”taas tuo sama nainen on kävelyllä”. Eräs nainen hymähtää.No onneksi hän voi kätkeytyä aurinkolasiensa taakse. Yrittää olla huomaamaton. Mutta tänään oli kuitenkin hoidettava asioita, käytävä postissa ja kaupassa. Oli siis pakko lähteä ulos. Eikä edes satanut, että hän olisi voinut keksiä hyvän tekosyyn jäädä kotiin. Postiasiat hoidettua, eräs nainen palasi samaa reittiä kotiin, kuten hän niin usein tekee. Välillä hän katselee askelmittaria, että paljonko on jo tultu käveltyä. Lukema ei ollut vielä riittävä. Siispä pitää mennä kotiin mutkan kautta, eräs nainen ajatteli. Eikä sitä kaupassakäyntiä saa unohtaa. Kotiin päästessään hän keittää itsellensä hyvät kahvit, istahtaa sohvalle ja katsoo ikkunasta ulos, huokaisee tyytyväisenä – hyvä, kun lähdin ulos, sittenkin!

9.7.2016

Miksi ei?

Eräs nainen katsoi elokuvan, joka kertoi yhdestä lääkäristä ja yhdestä naisesta. He viettivät viikonlopun yhdessä. Rakastuivat toisiinsa. Lääkäri lähti matkalla ja lupasi palata. Nainen palasi omaan kotiinsa lastensa luokse. Mutta kuinka kävikään, lääkäri kuoli matkallansa. Nainen jäi yksin. Nainen menetti rakkaansa. Tästä elokuvasta johtuen eräs nainen ajatteli, että miksi ei oikeassa elämässä voi käydä noin, että rakastuisi muutamassa hetkessä. Ihan vain siitä pelkästä ensimmäisestä katseesta. Tai ensimmäisestä kosketuksesta. Tuntea, niin kuin toinen tuntee. Olla onnellinen, niin kuin se toinen on. Nähdä ne onnellisuuden säkeet toisen katseessa. Tuntea ne perhoset vatsassa, joka kerta kun he tapaisivat. Elää jännityksessä. Heittäytyä siihen onnen tunteeseen. Näyttää ne omat tunteensa rehellisesti. Rohkeutta elää, rohkeutta olla onnellinen, rakastaa! Sekä kuuluttaa se koko maailmalle. Mutta ei se elämä mene niin kuin elokuvissa. Elokuvat ovat keksittyä tai ainakin osa on. Se todellinen elämä on ihan toisenlaista. Ei kaikilla ole sitä rohkeutta, uskallusta heittäytyä onnellisuuteen. Ei ole rohkeutta rakastaa. Tai jos rakastaa, niin ei ole rohkeutta kertoa sitä. Eräs nainen ihmettelee, että miksi ei?