29.10.2016

Tarpeellinen vai ei?

Turha sitä puhelinta on katsoa, ei siihen ole tullut tekstiviestiä, eikä Whatsappviestiä, eikä yhtään puheluakaan. Erään naisen puhelin on ollut viime aikoina melko hiljainen. Joskus hän miettii, että mitä sitä koko puhelimella edes tekisi. Että, onko se oikeasti hänelle tarpeellinen? Kyllä se on! Hän tarvitsee puhelinta työtehtävissään. Puhelimeen tulee työsähköpostit, sekä siinä on aina ajan tasalla oleva kalenteri. Puhelimessa on myös erään naisen lempimusiikkia. Juuri sellaista mistä hän tykkää. Puhelin on kevyt ja helppo ottaa aina mukaan. Niin lenkillekin! Puhelimessa on myös erittäin toimiva kamera. Eräs nainen kun tykkää ottaa erilaisia kuvia, niin hassuja kuin asiallisiakin kuvia. Mutta miksi puhelin on kuitenkin niin hiljaa. Se soi hyvin vähän nykyään, mikä siis tarkoittaa, että puhelut ovat vähentyneet. Oli niitä aikoja, kun eräs nainen muistaa puhelimensa soineen lähes koko ajan. Tai ei nyt ihan koko ajan, mutta useammin, kuin nyt. Nykyään sitä pidetään enemmän yhteyttä eri viestimahdollisuuksien kautta. Kuten messenger, skype jne. Hyviä mahdollisuuksia nämäkin, mutta eräs nainen kaipaa niitä puhelinkeskusteluja. Ne ovat jotenkin henkilökohtaisempia, läheisempiä, niissä voit aistia paremmin toisen äänen sävyn. Eikä puhelussa jää mikään tulkinnan varaan. Mutta mikä kävisi ratkaisuksi? Se, että eihän erään naisen kannata jäädä odottelevalle kannalle. Hän voisi ottaa sen aktiivisemman roolin. Ottaa se puhelin käteensä, näppäillä numerot ja kilauttaa vaikka kaverille. Eikös niin?

25.10.2016

Joukkoliikennettä ja pukeutumista!

Tänä aamuna eräs nainen päätti kävelyn sijasta mennä bussilla junalta töihin. Yleensä hän kävelee, mutta kun satoi räntää melkoisen vaakatasossa ja siitä syystä eräälle naiselle tuli tällainen mielenmuutos. Eihän tämän mikään hyvä syy ollut, kun eräs nainen oli pukeutunut sään mukaan. Siis varautunut siihen, että räntää sataa. Eräs nainen suosii kerrospukeutumista. Vettä ja tuulta pitävän takin alla on tekninen paita sekä softselltakki. Jalassa on myös vettä ja tuulta hylkivät ulkoiluhousut. Sekä jalassa on Salomon Goretex-kengät. Eli kyllä näissä varusteissa voisi hyvin reippailla junalta töihin. No kuitenkin siellä hän seisoi pysäkillä muiden mahdollisten matkustajien kanssa. Räntää satoi ja tuuli viuhtoi. Ilma, aamulla ei ollut mikään suositteleva. Ensimmäinen bussi tuli. Aaah, kaikki tuntui ahtautuvan siihen. No minulla ei ole kiire, eräs nainen ajatteli. Odotan rauhassa seuraavaa bussia. Siinä samalla hän veti kaulaliinaa tiukemmin kasvojensa suojaksi. Ja katseli ohi kulkevaa ihmismassaa. Osa oli pukeutunut sään mukaan, osa ei. Osa ei varmaan ollut tarkastanut millaista säätä oli luvassa. Se pisti erään naisen ihmettelemään. Jotenkin hän oli tyytyväinen omaan pukeutumisvalintaansa.
Hetken päästä tuli se seuraava bussi, johon hän päätti mennä muiden useiden matkustajien kanssa. Siinä he kaikki sitten yrittivät vuorollaan päästä sisälle bussiin. Joku tuli sivusta, vähän niin kuin jonon ohi. Joku tuuppasi, että ”nyt on minun vuoro”. Joku varmaan jaksoi odottaa omaa vuoroaan, niin myös eräs nainen. Vaikka hän oli hieman tuskastunut siitä, että bussiin piti ryystätä, ihan kuin se jättäisi ”minut” pysäkille. Kun kaikki halukkaat olivat päässeet sisään, täpö täynnä oleva bussi lähti kohti määränpäätä. Kun bussimatka oli sen verran lyhyt, niin eräs nainen päätti jäädä seisomaan. Hänestä se oli hyvä vaihtoehto. Voi ei, tämäkin bussi tulisi ihan täyteen, hän ajatteli. No linjahan on suosittu ns. Helsingin poikki menevä linja. Ja sen matkan varrella on useita eri yrityksiä, joihin osakin tämän bussin matkustajista menee töihin. Siitä olikin pitkä aika, kun eräs nainen oli viimeksi mennyt bussilla ja näin ollen hän oli unohtanut, että millaista se on ruuhka-aikana. Melkoisen ahdistavaa, se hänen on pakko sanoa ääneen! Siis todellakin! Kun seuraavan kerran on samanlainen räntäsateinen aamu, niin eräs nainen kävelee mieluisasti. Hän ei todellakaan halua ängetä märissä ulkovaatteissa täyteen bussiin ja mennä sillä vain muutaman pysäkin verran. Käveleminen on vain asenne- ja pukeutusmiskysmys!

20.10.2016

Case monitehtosilmälasit!

Eräs nainen kävi reilu kuukausi sitten yhdessä optikkoliikkeessä kotikaupungissaan. Hänellä oli tarvetta uusille silmälaseille. Eräs nainen oli huomannut, että lähinäkö oli jonkin verran heikentynyt. Näöntarkastus tehtiin. Uudet kehykset valittiin. Eräs nainen oli tyytyväinen valintaansa. Hiemankin innoissaan, kun hän oli saamassa uudet kivat silmälasit. Näyttävät kehykset! Kun se päivä tuli, milloin eräs nainen sai tekstiviestin, että silmälasit olisivat noudettavissa. Hän kipitti reippaana optikkoliikkeeseen. Eräs nainen sai silmälasit liikkeen myyjältä. Kaikki tuntui olevan hyvin. Paitsi silmälasien säätäminen jäi tekemättä, mikä ihmetytti erästä naista. Kotiin päästyään hän laittoi uudet silmälasit silmillensä. Ja kappas, kaikki tuntui olevan ihan vinossa. Jopa puhelimenkin visuaalinen ilme oli vinossa. Silloin eräs nainen ajatteli, että kaikki ei sittenkään ole kunnossa. Seuraavan päivän aamuna hän kävi työmatkallaan saman ketjun optikkoliikkeessä hakemassa apua. Apua hän saikin. Tilanne tuntui taas hieman paremmalta. Kuitenkin eräs nainen huomasi, Käyttäessään silmälasia, että ongelmia oli ja on. Tuntui kun koko maailma heiluisi. Ja edelleen monen asian visuaalinen ilme oli vinossa. Tämä siis harmistutti erästä naista. Hänen oli vaikea keskittyä esimerkiksi lukemiseen, koska lukualueen löytäminen oli vaikeaa. Tällä viikolla eräs nainen kävin eräässä toisessa optikkoliikkeessä keskustelemassa tästä hänen ongelmastaan. Tässä liikkeessä oltiin ystävällisiä, kerrottiin monitehosilmälasien hyvät sekä huonot puolet. Palvelu oli asiallista ja erinomaista. Asiaa ruodittiin monelta eri kantilta. Eräälle naiselle tuli hyvä mieli ja samalla hänelle heräsi ajatus kokeilla monitehopiilolinssejä.
Ne on nyt saatu ja niiden kokeilu alkaa viikonlopun aikana. Mutta kuitenkin näiden uusien silmälasien tilanne jäi vielä kaivelemaan erästä naista, siis jotain oli tehtävä. Niinpä hän keräsi rohkeutta ja palasi takaisin alkuperäiseen optikkoliikkeeseen. Edessä olisi uusi näöntarkastus. Tänään se tehtiin. Siinä samalla käytiin läpi erilaisia vaihtoehtoja. Päädyttiin siihen, että lähinäkövahvuutta lasketaan hieman eli ei mennä niin sanotusti täysillä vahvuuksilla. Kaukonäkövahvuuteen tehdään pieni lisäys. Mietittiin myös linssimerkin vaihtamista. Sekin tuntui onnistuvan. Myös silmälasikehykset päätettiin vaihtaa uusiin, koska nämä käytössä olleet kehykset ovat liian painavat ja jotenkin kömpelöt. Kun eräs nainen oli kokeillut noin viittätoista eri vaihtoehtoa, hän päätyi hänelle mieleisiin kehyksiin. Optikkokin oli hänen kanssa samaa mieltä, että ne olisivat ne sopivimmat. Nyt sitten vaan pitää odottaa sen parisen viikkoa, kunnes eräs nainen saa nämä kenties toimivat monitehosilmälasit. Siihen asti mennään niillä ensimmäisillä monitehosilmälaseilla, nähtiin sitten tai ei! 


11.10.2016

Vailla merkitystä!

Kun sanalla ei ole enää merkitystä. Kun lause ei enää merkitse mitään. Kaikki se, mitä sinulle oli sanottu, puhuttu tai kerrottu on menettänyt tarkoituksensa. Tunnet itsesi tarpeettomaksi. Olet pettynyt. Olet ymmälläsi. Et voi ymmärtää miten taas kävi näin. Että kaikki se kaunis ja ihana on poissa. Tunnet olevasi epäonnistunut. Onko tämä oikeasti tarkoitettu näin? Uskallatko enää koskaan luottaa mihinkään, kehenkään. Et varmaankaan! Etkä varmaan enää koskaan usko, niitä mahdollisia tulevia korulauseita, joita oli sinulle tälläkin kertaa sanottu. Luulit, että tämä oli sitä jotain. Jotain sellaista uutta ja erilaista. Olit luottavainen. Uskoit tulevaan. Imit energiaa. Elit hetkessä. Olit onnellinen. Olit iloinen. Nyt kaikki tämä on poissa ja mitä jäi jäljelle? Pelkkä tyhjä sinä, vailla merkitystä! 

10.10.2016

”Avaa meidät, avaa meidät. Sinun tekee kuitenkin mieli”!

Eilen eräs nainen sain ystävältä karkkipussin sekä suklaalevyn. Siitä lähtien hän on joutunut käymään taistelua itsensä kanssa, ettei avaa sitä karkkipussia tai sitä suklaalevyä. Tai vaikka kummatkin yhtäaikaisesti! Tuossa ne ovat olohuoneen pöydällä suurena houkutuksena. Eräs nainen voi jopa kuulla, miten ne kuiskaavat hänelle, että ”Avaa meidät, avaa meidät. Sinun tekee kuitenkin mieli”! Eräs nainen on ollut tänä syksynä melko päättäväinen karkin syömisen suhteen. Että, vain kerran viikossa on lupa syödä karkkia ja herkutella. Ja hän on erittäin hyvin pystynyt pitämään tästä kiinni. Yleensä hän pitää karkkipäivän viikonloppuna, joko perjantaina tai lauantaina. Viime viikolla tämä karkkipäivä oli torstaina. Silloin hän oli heikko kaupassa käydessään ja osti hasselpähkinärouheisen suklaalevyn. Ja kotiin päästessään eräs nainen avasi levyn heti ja söin sen siinä hetkessä. Todellakin!
Mutta hänen on pakko olla rehellinen niin itsellensä kuin muillekin, että syötyään sen levyn hänelle tuli hieman huono olo. Mielessä kävi, että nyt olisi hyvä hetki jättää suklaa joksikin ajaksi. Tehdä niin sanotusti suklaalakko. Ja hän pysyi tässä päätöksessään, kun kävi viikonloppuna kaupassa, eikä ostanut lisää suklaata. Eräs nainenhan on ollut muutama vuosi sitten noin puolentoista vuoden kestävässä suklaalakossa. Se meni kyllä yllättävän hyvin. Eli eiköhän se onnistuisi taaskin. Joulu kyllä odottaa tuloaan, mutta silloin voisi ostaa ihan muunlaisia karkkeja. Tai joka vaihtaa karkit hedelmiin. Mutta nyt, sitten ystävä tuo tuollaisen houkutuksen hänelle lahjaksi. Apua, mitä eräs nainen nyt tekee? Jättää syömättä? Antaa suklaalevyn eteenpäin (no näin ei saa tehdä lahjalle). Vai pyörtääkö päätöksensä ja syö sen suklaalevyn karkkipäivänä? Mitä sinä tekisit?

5.10.2016

Erään naisen käyttöohje:

  • Omien tapojensa orja, vaikka välillä yrittää luopua niistä.
  • Tarvitsee paljon unta, nukkuu siis reilusta kahdeksasta tunnista reilu kymmeneen tuntiin yössä. Käyttää yöllä korvatulppia, purentakiskoja, eikä uni tule ilman villasukkia.
  • Tee on aina ollut lempijuomana, mutta nyt latte tuntuu olevan se numero yksi.
  • Heikkouksena suklaa, jäätelö ja lakritsi, jos näitä löytyy kotoa, niin ne on hetkessä syöty.
  • Tykkää olla kotona, mutta sekalaiset jutut tai tapahtumat saavat hänet aina silloin tällöin liikkeelle.
  • Rakastaa kutomista. Varsinkin villasukkien, niitä tulee valmiiksi tuon tuosta.
  • Melkoisen kriittinen nainen, tyypillinen neitsyt. Moni asia hänen mielestä tulee olla viimeisen päälle. Vaikka oma koti tuntuu jäävän hieman vähemmälle huomiolle.
  • Lukee kyllä, mutta vain raakoja murhakirjoja. Mitä enemmän murhia, niin sen parempi kirja on.
  • Penkkiurheilijana häntä kiinnostaa niin maastohiihto, kuin ampumahiihtokin. Myös yleisurheilu on lähellä hänen sydäntään.
  • Avoin liikunnan suhteen, vaikkakin hän mielummin painottaa sen hyötyliikunnan suuntaan. Arkisin hän kävelee 10 - 15 kilometriä päivässä. Kotona hän myös tekee aina silloin tällöin itseohjattua kotijumppaa.
  • Ei mene lukkoon vieraiden ihmisten seurassa. On aktiivinen keskustelija. Uskaltaa sanoa oman mielipiteensä. Seisoo yleensä omien sanojensa takana.
  • Pitää heikompien puolta. Auttavainen, myötämielinen ja kannustava, siis ainakin omasta mielestään!

1.10.2016

Järki vastaan tunteet!

Kun järki voittaa tunteet! Näin kävi eräälle naiselle, kun hän sai tietää äidillänsä olevan suusyöpä. Anestesialääkäri soitti eräälle naiselle ja kertoi, miten asia on. Ja että, erään naisen äiti leikataan pian. Leikkaus kestää mahdollisesti jopa kuusi tuntia. Ranteesta otetaan ihosiirrännäinen. Kaulasta poistetaan imusolmukkeita. Ja mitä kaikkea muuta siinä leikkauksen aikana tehdään. Edessä on pitkä toipuminen. Kaikki olisi hyvin tai siis toipuminen voisi olla parempaa, jos vaan erään naisen äidin muisti pelaisi. Mutta kun ei! Erään naisen äidillä on alkoholidementia. Äiti ei muista viittä minuuttia kauempaa, ei edes yhtä asiaa. Leikkaavan kirurgin mielestä se on paras asia tässä tilanteessa, näin äiti ei ehkä osaa ymmärtää miten iso juttu on edessä. Kun eräs nainen kuuli sairaudesta, hän oli yhdessä koulutuksessa. Puhelun jälkeen tuli tunteet pintaan. Keskittyminen katosi. Oli parempi lähteä kotiin, kun jäädä. Nyt kun eräs nainen ajattelee asiaa, niin hän käsittelee sitä järjellä eikä tunteella. Ei tässä nyt enää auta murehtiminen, itkeminen eikä myöskään voivottelu. Syöpä mikä syöpä. Se on se tosiasia. Eräs nainen ei myöskään kaipaa kenenkään sääliä, eikä voivottelua. Enemmän hän tarvitsee ymmärrystä. Ymmärrystä siihen, että miten hän ottaa asian. Ymmärrystä siiten, miten hän kokee tämän sairauden ja sitä seuraavat tilanteet. Hän ei myöskään kaipaa kenenkään arvostelua asian suhteen. Eräs nainen on sinut tämän asian kanssa ja hän toivoo myös ystävien kunnioittavan sitä!