31.12.2016

Taakse jää vuosi 2016!

Vuoden 2016 viimeistä päivää viedään. Tuntuu siltä, että nyt olisi se hetki miettiä millainen tämä vuosi oli eräälle naiselle.  Mitä se antoi, mitä se otti, mitä hän sai ja mitä hän menetti. Vaan tekeekö se eräästä naisesta yhtään tämän viisaampaa, kuin hän tällä hetkellä on. Kannattaako sitä mennyttä niin kovasti miettiä? Ei varmaan kannata! Kaikki se mitä tänä vuonna tapahtui, niin sillä kaikella oli merkityksensä. Ja merkityksillä on tapana kantaa hedelmää. Jos ei nyt, niin kenties vielä jossain vaiheessa erään naisen elämässä?

Näin vuoden vaihtuessa moni tekee Uuden Vuoden lupauksia. Joku aloittaa karkkilakon, joku aloittaa elämäntaparemontin. Joku päättää, että tulevan vuotena liikun enemmän. Joku päättää, että syö terveellisemmin. Näitä tällaisia lupauksia on lukuisia. Joku saattaa onnistuakin pitämään lupauksensa, joku taas ei. Eräs nainen miettii, että pitäisiköhän hänenkin tehdä jotain lupauksia. Liikkua enemmän? Nooh! Tehdä kotitreeniä enemmän! Jep! Jättää kaikki herkut sekä karkit pois! Helppo nakki! Panostaa enemmän omaan hyvinvointiinsa! Juuh! Juoda alkoholia vähemmän ja pitää se tipaton tammikuu. Joo-o! Hyviä lupauksia! Eikö olekin? Mutta eräs nainen ei tee tänäkään vuotena mitään lupauksia, niin kuin ei tehnyt niitä viime vuonnakaan! Koska itsensä huijaaminen on niin paljon helpompaa, kuin niiden lupauksien pitäminen. 
Eräs nainen haluaa kiittää teitä kaikkia lukijoita, jotka olette olleet hänen mukana tämä vuoden matkalla. Te olette tehneet tästä vuodesta muistorikkaan! Kiitos siitä! Juokaamme malja Uudelle Vuodelle, erään naisen kanssa! On se sitten alkoholia tai jotain muuta kuplivaa!

29.12.2016

Ennakointi, puoliksi valmiiksi tehty työ!

Me ihmiset emme useinkaan ennakoi tulevaa. Meillä on tapana ajatella, että ei minulle mitään tapahdu. Mutta mitä jos menehtyykin yllättäen. Niin! Mitä sitten? Eihän siinä mitään. Menehtyminen on luonnollista, mutta entä se kaikki työ, mikä sitten jää omaisille. Moni ajattelee, että ne hautajaiset ovat se enemmän työtä vaativa osa, mutta erään naisen mielestä ei. Enemmän töitä tulee olemaan erilaisten asioiden järjestelyssä, kuten esim. henkilökohtaisen sähköpostin, puhelinliittymän, eri sosiaalisessa mediassa olevien profiilien tai tilien sulkemiset jne. Miten tämä sitten omaisilta onnistuu, jos heillä ei ole tietoa niistä. Eipä mitenkään. Viime viikolla eräs nainen sai kuulla, että yksi tuttu mies oli menehtynyt nukkuessaan. Ja tämä sai hänet ajattelemaan – taas kerran, että mitä hänen poikansa tekisi jos hän menehtyisi yllättäen. Moni asia saataisiin varmaankin hoidettua virkatodistuksella, mutta miten ne muut asiat? Eräällä naisella on jo pitkän aikaa ollut mielessä tehdä sellainen lista, missä olisi kaikki tieto hänestä. Siis missä hän on aktiivinen käyttäjä, käyttäjätunnuksineen sekä salasanoineen. Samalla eräs nainen on ajatellut laatia myös ohjeet siitä, että millaiset hänen hautajaiset tulisi olla. Ja mitä hänen tavaroilleen tulisi tehdä, jos erään naisen poika ei niitä haluaisi itsellensä. Tässä vaiheessa moni lukija varmaankin miettii, ”Että mitä helkkaria toi eräs nainen oikein ajattelee. Onko hän ihan hullu?” Saattaa hän ollakin! Sitähän me emme tiedä. Eräs nainen vaan usein ajattelee asioita ennakoiden. Hän haluaa, että sitten kun se tilanne on edessä, että hänen poikansa joutuu järjestelemään hänen asioitaan, niin ne olisi helposti hoidettavissa. Ilman, että erään naisen poika joutuu repimään hiuksensa päästä, hukkuessaan byrokratiaviidakkoon! Siispä erään naisen on laitettava tämä lista hetimiten työn alle! Sekä kerrottava pojallensa, mistä tämän listan löytää!

23.12.2016

Mummi, sydämessä aina!

Näin joulun alla on hyvä istua hetkeksi alas ja muistella edesmenneitä sukulaisia. Niin teki myös eräs nainen. Joulu toi häneen mieleensä erään naisen mummin. Mummi menehtyi 10 vuotta sitten haimatulehdukseen, hieman 86 v. syntymäpäivänsä jälkeen. Eräs nainen muistaa hyvin tämän syntymäpäivän. Lähes kaikki läheiset kokoontuivat mummin luo, mummin kodikkaaseen kaksioon. Jopa erään naisen tätikin tuli Saksasta miehensä kanssa yllätyskäynnille. Siitä mummi oli mielissään. Sinä päivänä mummi oli keskipisteenä. Mummi istui hymyssä suin omassa lempituolissaan nauttien läheistensä seurasta. Mummilla oli varmaankin paras syntymäpäivä ikinä. Mutta ne muistot! Mummi oli eräälle naiselle vähän niin kuin äiti, sellainen turvasatama. Mummin luokse sai mennä aina, kun siltä tuntui. Mummilla oli aina aikaa eräälle naiselle. Mummilla oli aina aikaa myös omille lapsilleen sekä lapsenlapsille. Niitä omia lapsia oli ja on viisi. Yksi mummin lapsista oli jo menehtynyt. Niin ja lapsenlapsia on yhdeksän. Erään naisen mummi oli myös paras isomummi lapsenlapsien lapsille. Vaikka hän alkoikin olla jo melko iäkäs, niin hänen sydämellisyys paistoi myös heitä kohtaan.
Erään naisen mummi ei koskaan tuominnut ketään, eikä koskaan puhunut pahaa kenestäkään, eikä haastanut turhaa riitaa. Erään naisen mummi oli sellainen kuin mummien tulisi olla, pieni ja pyöreä, hänellä oli niin lämmin syli kuin lämmin sydänkin. Eräs nainen voi juuri tällä hetkelläkin nähdä miten mummi istuu omassa lempituolissaan, hymy huulillaan sekä syli avoimena meille kaikille läheisille. Tämän muiston eräs nainen säilyttää sydämessään aina. Tässä sohvalla istuessaan eräs nainen katsoo ylös taivaalle, tuntee kun kyynel vierähtää poskelle. ”On ikävä sinua, mummi”, eräs nainen sanoo mielessään!

17.12.2016

Lemmikkieläin vai ei?

Erään naisen poika sanoi tässä jokunen kuukausi sitten, että ”Mitä, jos äiti hankkisit koiran, niin et olisi niin yksinäinen”. Kaunis ajatus! Olisihan se koira kivaa seuraa, mutta hän ei silloin lämmennyt ajatukselle. Tällä viikolla eräs nainen oli hoitamassa ystävänsä koiraa muutaman päivän. Koira on Saksanpainenkoira. Narttu. Nimeltään Birgitta. Se on reipas, touhukas sekä erittäin hyvin totteleva koira. Se on koulutettu hyvin. Eli hän tulisi pärjäämään koiran kanssa, ei mitään pelkoa siitä. Keittiön pöydällä oli lappu, missä oli vielä ohjeita kaiken varalle sekä muutama puhelinnumero, ihan vain varmuuden vuoksi. Siis jos jotain sattuisi tapahtumaan. Mitään ei onneksi tapahtunut. Kaikki tälläkin kertaa meni ihan hyvin. Palatakseen ajatukseen hankkia oma koira, niin erään naisen on sanottava, että ei. Taas kerran nämä muutamat päivät todistivat sen, että millainen työ omassa lemmikkielämisessä olisi. Oli se sitten koira tai kissa tai joku muu eläin. Koiraa pitää ulkoiluttaa ainakin kolme kertaa päivässä. Ja ainakin yhden lenkin tulisi olla tarpeeksi pitkä, että koira saisi kunnolla liikuntaa. Siis ainakin tämän Birgitan kohdalla asia oli näin. Birgitta, kun nauttii siitä, kun se pääsi juoksemaan, haistelemaan uusia tuoksuja, kenties ottamaan vainua jostain riistasta sekä kantamaan keppiä suussaan. Lenkit olivat todellakin reipasta liikuntaa myös eräälle naiselle. Hänen koko kroppa sai kivasti liikuntaa. No sehän oli vain hyvä asia. Mutta mietitäänpä vielä kerran, että mitä kaikkea oman lemmikin hankkimisessa olisi edessä ja mihin tulisi sitoutua. Jos eräs nainen hankkisi sen koiran, niin kuin hänen poika sitä ehdotti. Niin hänen tulisi sitoutua mm. ulkoiluttamiseen, sen kolme kertaa päivää.
Pitäisi myös sitoutua sen hoitamiseen. Eikä koiraa ei olisi hyvä jättää yksin liian pitkäksi ajaksi. Tämä olisi väistämättä edessä, kun eräs nainen käy toisella paikkakunnalla töissä. Siis tämä olisi jo yksi minuus. Mahdollisten lomareissujen ajaksi tulisi olla hoitaja. Löytyisiköhän aina vapaaehtoisia? Tuskinpa! Toinen minuus. Ja mitä, kun eräs nainen on melko itsekäs tyyppi, ja hän nauttii siitä, että saa olla omikseen. Koiran kanssa tämä ei niin vaan onnistuisi. Kolmas miinus. Eli monta eri asiaa tulisi ottaa huomioon, jos eräs nainen hankkisi sen koiran. Ja miinukset sen kun vain lisääntyisivät. Vaikka eräs nainen olisi kuinka yksinäinen tahansa, niin omaa koiraa hän ei tule koskaan hankkimaan. Koska, asian ydin on se, että eräs nainen ei pystyisi tarpeeksi sitoutumaan sen hoitamiseen. Piste!

10.12.2016

Ajattelemisen aihetta!

Kun eräs nainen sai viestin nuoruuden ihastukselta, että tämä on menossa naimisiin, tuli eräälle naiselle tuli hieman haikea olo. Vaikkakin hän oli iloinen ystävänsä puolesta. On hienoa, että on edelleen joku joka rakastaa toista ja haluaa viettää tämän kanssa loppuelämänsä. Uskaltaa rakastaa ja mennä naimisiin. Tämä uutinen sai erään naisen miettimään, sitä omaa elämäänsä. Ja sitä, että miksi hän on edelleen naimaton nainen. Ja miten ”kaikki” muut löytävät onnensa, mutta ei hän vaan. Eräs nainen ei ole ollut kertaakaan naimisissa tähän ikään mennessä, niin kuin moni hänen ystävistään on tai ovat olleet, edes sen kerran. Eikä hän edes ole ollut kovin pitkissä suhteissakaan. Mistähän tämä johtuu? Onko hänessä jotain vikaa, ettei se ”oikea” satu kohdalleen? Vai onko hän liian kranttu miesten suhteen? Vai johtuuko se siitä, että eräs nainen on itse yksinhuoltajan tytär? Ja tämän yksinään olo olisi periytynyt hänelle! Olisiko syy se? Vai se, ettei hän uskalla heittäytyä suhteeseen? Eikä uskalla sitoutua?
Vai etsiikö hän isänsä kaltaista miestä? Sellaista isähahmoa, mitä hänellä ei koskaan ole ollut? No tuskinpa sitä kuitenkaan! Jos hänet tuntee paremmin, niin kyllä se sellainen "heikkous" näkyisi hänessä. Vai mitä te luulette?

8.12.2016

"Ethän vaan tule....."

”Seuraavana Järvenpää, nästa Träskända” – kuului kuulutus. Ethän vaan tule istumaan siihen minua vastapäätä, eräs nainen ajatteli tässä yhtenä aamuna junassa istuessaan. Hän päätti, että juuri tänä yhtenä aamuna hän istua pönöttää sellainen ilme kasvoillaan, ettei vaan kukaan uskalla tulla istumaan häntä vastapäätä. Eräällä naisella oli myös kännykkä kädessään, jota hän siinä tärkeän näköisenä silmäili. Tai siis hän yritti olla tärkeä. Eikö se niin mene, että me ihmiset ollaan kovinkin tärkeitä, kun selaamme kännyköitämme koko ajan. No hieman hän nosti katsettaan nähdäkseen, että keitä siihen samaiseen vaunuun nousi. Eipä ollut tuttuja kasvoja.
Eräs nainen laittoi jopa jalat ristiin, että ne veisivät vastapäisen ”penkin” tilaa. Jee, se onnistui, eräs nainen hymyili itsekseen. Hän oli erittäin tyytyväinen, koska kukaan ei tullut istumaan häntä vastapäätä. Kerrankin hänen ei tarvinnut tunkea omia jalkojaan ”sinne, tänne”. Eikä hänen tarvinnut tuskailla sitä, jos vastapäätä istuneella olisi ollut melkoisen pitkät jalat ja ne olisivat vieneet tilaa hänenkin puolelta. Ihana, mikä helpotus! Eräs nainen sai istua ihan omikseen neljälle hengelle tarkoitetussa ”loosissa”. Kukaan ei häirinnyt tänä yhtenä aamuna hänen työmatkaansa. Siispä hän kaivoi HS Metrolehden laukustaan, otti siemauksen R-Kioskilta ostetusta lattesta, huokaisi syvään ja jatkoi Metrolehden lukemista, hyvillä mielin. Vielä olisi hetki aikaa, ennen kuin juna tulisi määränpäähänsä. 

7.12.2016

Joulumieli kateissa!

Eräältä naiselta on joulumieli kateissa. Hänellä ei ole minkäänlaista joulumieltä. Ei siis minkäänlaista. Ensimmäinen ajatus koko Joulusta saa mieleen sanan ”plääh, koko Joulu”. Erään naisen kotonakaan ei ole yhtään joulukoristetta esillä. Eikä hän edes meinaa niitä tänä vuonna laittaakaan. Olkoon ne pahvilaatikossa, hyvässä säilössä, siellä jossain. Usealla erään naisen ystävällä näyttää olevan joulufiilis kohdillaan. Osa jakaa ihania kuvia leipomuksistaan tai muita jouluaiheisia kuvia niin Facebookissa, kuin Instagramissa. Osa on jo tehnyt joululahjaostoksetkin, ainakin Facebook-päivityksien mukaan. Vaan eipä eräs nainen. Hänellä ei ole vielä yhtään joululahjaa ostettuna. Mikä on poikkeus, koska yleensä tässä vaiheessa hänellä on ollut ainakin muutama joululahja hankittuna. Mutta ei nyt, ei tänä vuonna. Erään naisen mielestä tänän vuonna voisi koko Joulun skipata. Hän voisi siirtyä suoraan kevääseen. Jättää koko talvi ja pimeys kokematta. Vaan, kun ei ole mahdollista. Se Joulu vaan pitää käydä läpi ja kokea, samoin vuodenvaihde kaikkine härpäkkeineen. Hän varmaankin joutuu kestämään vielä monet säävaihtelut tämän talven aikana, ennen kuin eräs nainen pääsee nauttimaan keväästä sekä valosta. Viime viikolla eräs nainen sanoi miniälleen, että ”Minulla ei ole ollenkaan joulufiilistä”. Tähänpä miniä vastasi: ”Jospa se tulee sitten Jouluaattona, kun olet meillä aamulla joulupuuroa maistelemassa”. No jospa se sittenkin?!